Loikkien lomalle

Huomasin tämän leikellessäni vanhoja tarroja irti matkalaukun kahvoista, enkä voinut muuta kuin hymyillä vielä piirun verran enemmän. Mahtava tapa merkitä ylipainoiset laukut!

Heavy like a pregnant elephant

Seuraavat 2,5 vk tämä blogi on todennäköisesti hipihijaa, ellen sitten jostain syystä halua päivitellä lomiltani. Tulkaa kurkkimaan, mutta älkää pettykö jos mitään uutta ei löydy. Hyvää (ansaittua) lomaa kaikille! :)

Sara

Kohti valoa

Tukholma on pullollaan jouluvaloja ja erilaisia valoviritelmiä. Puhelimella niiden kuvaaminen on hankalaa, mutta eiköhän noista satunnaisista räpsäisyistä saa jotain irti! Jos laatu hirvittää, sulkekaa silmät ja hyräilkää Joulumaata.

Sara

Ute är mörkt och kallt

Joulukuun 13. vietettiin Lucian päivää, joka ei Suomessa ole koskettanut arkeani juuri lainkaan. No ok, aamunavaus on kestänyt hitusen pidempään, mikä on syönyt aikaa jostain kuivasta ja mukatärkeästä kurssista. Lisäksi pimeydessä on helposti ehtinyt järjestää itsensä ihmisen näköiseksi (20 min jalkapatikka viimassa ja rännässä ei varsinaisesti paranna aamumurmelin ulkoista olemusta).

Täällä Lucian päivä on kuitenkin aika kova juttu. Kellertävät lussekatter-pullat ilmestyvät kauppojen laareihin päiviä etukäteen, ja jostain kumman syystä ihmiset myös ostavat niitä. Itseäni ei miellytä pullissa käytetty sahrami, joka saa aikaan tunkkaisen maun.

Klo 7.30 aamulla perheen pojille heitettiin valkoiset kaavut niskaan, ja päiväkotiin kiidettiin tyylikkäästi 10 minuuttia myöhässä. Koko piha oli täynnä äärimmilleen topattuja lapsia, ja toppavaatteiden päälle kiskotut kinttanat tonttuvaatteet ja valkoiset mekot saivat aikaan pelottavan/huvittavan lihapullaefektin. Seurasimme sitten joka suuntaan poukkoilevan lihapullajonon saapumista pihan läpi ja kuuntelimme epävireistä mutta sydämen pohjasta raikuvaa laulua.

Seuraava esitys koitti kello neljän hämärissä, kun patikoimme keskelle pimeintä metsää seuraamaan vanhimman lapsen Luciatågia. Minusta oli hauskaa kulkea pelkkien polkua merkitsevien kynttilöiden valossa, mutta luulen pienten lasten vanhemmilla olleen hiukkasen hankalaa juuria, irtokiviä ja jäisiä lätäköitä väistellessä.

Lapsille oli annettu sähkökynttilät, jotka nuotiotulen lisäksi olivat ainoa valonlähde metsässä. Tunnelma oli siis mukavan jouluinen ja rauhallinen, vaikkakin heti laulujen loputtua parikymmentä innosta kihisevää lasta hajaantui sekunneissa pimeään etsimään vanhempiaan.

Loppuillan kulutin Kungsträdgårdenin luistinradalla, tai oikeastaan sen reunuksilla. Ajatuksena oli ollut vuokrata luistimet, mutta paikan päällä tajusimme vuokraluistimien olevan pelkkiä hokkareita. Yhdeksäntoista vuotta kaunoluistimia käyttäneenä ajatus hokkareilla luistelemisesta tuntui pelottavammalta kuin poliisiaseman löytötavaratoimistoon soittaminen (Hukkasin hanskat. Eipä oltu poliisiasemallakaan nähty niitä.), joten luistelun sijasta keskityin juomaan kaakaota ja seuraamaan muiden menoa.

Kaverini oli ottanut omat luistimet mukaansa, joten kokeilin niitä hetken verran. Yhden kuolettavan kierroksen jälkeen ne kuitenkin palautuivat omistajalleen. Luistimissa ei ollut ollenkaan terää. Koska radalla ei saa kiertää kuin yhteen suuntaan, olin pakotettu etenemään kokonaisen kierroksen kuin ensimmäistä kertaa elämässään luisteleva mummo, jonka jalat ovat kipsissä. Täytyy varmaan ottaa omat luistimet mukaan joululomalta palatessa.

Sara

Kyllästymiskynnys korkea

Joulun alla bloggaaminen - ja kaikki keskustelut - muuttuvat helposti helistinmusiikin, höyryävän glögin ja kotoilun ylistämiseksi. Jotta kukaan ei saisi överiannosta omasta fiilistelystäni, yritin keksiä muita bloggailun aiheita. Vaan arjesta en jaksa kirjoittaa, kaikki viikon kohokohdat ja alamäet ovat liian henkilökohtaisia netissä jaettavaksi, ja ainoa sana päässäni on joulu, jou-luuuu, JOU-lu, JOULU! Siksi top 3 epämääräisyyttä liittyen siihen kaikki ajatukset valtaavaan jouluun.

Elokuva: The Nightmare Before Christmas

Kaukana kaikesta ylisokerisesta ja lässytyksestä. Monstereita, irtonaisia ruumiinosia, eläviä kuolleita ja kansainvälinen hälytystila. Ja se joulu, luonnollisesti! Ei voi olla nauramatta noille sanoituksille. Kyllä mun jouluun kuuluu pesis irtopäillä.

"There are children throwing snowballs
instead of throwing heads
They're busy building toys
and absolutely no one's dead

There's frost on every window
Oh, I can't believe my eyes
And in my bones I feel the warmth
That's coming from inside"



Podcast: Welcome To Night Vale

Tätä kuunnellakseen tarvitsee kieron huumorintajun. Todella kieron huumorintajun. En kuuntele julkisilla paikoilla, koska vakioilmeeni on auki ammottava suu ja lakkaamaton "mitäs hel..."-hihitys.


"Everyone - except young children, of course - knows Santa is this huge population of heavily-sedated and costumed bears that the CIA lets loose across the country every Christmas Eve.

And, like the Santa Claus myth, it's important we keep up the image that we all don't know the truth. Like, "let's all pretend Santa is a gift-giving old man and not a drugged-up government bear."

- jakso 'Faceless Old Woman'

Kappale: Last Christmas - Wham!

Ei ihan osu siedettävän joulumusiikin määritelmiini, mutta tämä on se yksi ylilyönti sääntöä vahvistamassa. Takaa koko seuraavan vuoden kestävän korvamadon! Eikä ole olemassa joulua ilman kirmailua lumihangessa 80-luvun permanenteissa.

Sara

Joulufiilis alkaa jo lokakuussa

Kuka väittää, että joulu on rajattu muutamaan hassuun päivään vuodessa? Että aivan liian pitkän ja epämukavan talven ainut piriste kaivetaan pahvilaatikoista pariksi päiväksi ja siivotaan revittyjen lahjapaperien mukana ulos talosta? Ei. Kuten sanoin, joulu alkaa jo lokakuussa.

Minulla on tapana laulaa joululauluja ympäri vuoden. Ei Suomen viileää kesää lämmitä yhtään sen enempää vaikka laulaisin bikineistä ja rusketuksesta, joten miksi pidättelisin sisälläni kuplivaa Petteri Punakuonoa sen enempää? Heti joulukuun alkaessa siirryn Spotifysta radion joulukanaville (104.7 hyvät kanssaruotsalaiseni) ja siellä pysyn kunnes lähetykset lakkaavat.

Vaikka pidän itseäni melko venyvänä ja kompromissikykyisenä ihmisenä, joulu on sellainen josta en jousta. Joulun muodostavat tietyt asiat, jotka minun on saatava vuosittain.

1. Joulu vietetään kotona oman perheen kanssa.
2. Joulu vietetään Suomessa. Lennelkää vaan Thaimaahan tai Espanjaan tai mihin ikinä, mutta yksikään rusketusrajakuva ei saa minua kateelliseksi.

3. Lumi ja pakkanen. Ainoat kaksi viikkoa vuodessa, jolloin saa hukkua lumihankeen ja jämähtää jääpuikoksi luvan kanssa. (Ja mitä kylmempää pihalla, sitä hyväksyttävämpää on jäädä sisälle glögin ja villasukkien kanssa useiksi päiviksi putkeen.)

Romantisoitu näkemys lumihangista. Pari päivää jaksaa katsella ruusurillien läpi, sen jälkeen alkaa ottaa päähän.

4. Joulutortut. Niitä paljon. Ja vielä enemmän. (Kohti ääretöntä ja sen yli..!)
5. Musiikki. Joululaulujen kanssa olen ehkä hiukan valikoiva, mutta kaikista eniten rakastan vanhahtavia ja hidastempoisia lauluja. Sellaiset Kari Tapio-tyyliset ukkelit iskevät. Niistä vain tulee niin joulumainen olo! Myös melankoliset ja surulliset ovat soittolistan kärjessä, kuten 'Sylvian joululaulu' (joku suomalaisgeenien aiheuttama kiintymys synkkyyteen?).

Bing Crosby - White Christmas <3

6. Joulukoristeet. Niitä täytyy olla runsaasti joka puolella. Ihan mahtavaa on harhailla Stockmannin koristeosastolla ja fiilistellä kaikkea kimaltavaa ja pörröistä. Tänä vuonna pääsen Åhlensille ja NK:n luo, hauskaa verrata kuinka jouluisia ne ovat. Itselleni uskollisena hymistelen tyytyväisenä kaikelle kimaltavalle.
7. Kuusi. Iso sellainen, paljon jouluvaloja ja latvatähti.

And Christmas intesifies!

8. Samu Sirkan joulutervehdys. "From all of us to all of you!"
9. Jouluruoka. En pidä siitä. En sitten yhtään. Kinkku, piparit, graavilohi ja joulutortut ovat ainoat perinteiset jouluruuat, joita en vain nyrpeänä töki ympäriinsä lautasella, vaan oikeasti syön. Onneksi omat vanhempani haluavat kokeilla hiukan erilaisempia ruokia juhlapöytään. En malta odottaa, mitä superruokia pöydästä löytyy tänä vuonna!
10. Jouluaattona on tietynlainen tunnelma ja olotila. Otan rauhallisesti, lueskelen villasukat jalassa takan lämpimään hormiin nojaillen. Mielellään kissa kainalossa, mutta sen toteutuminen riippuu liian paljon otuksen silloisesta mielentilasta. Yleensä häviän liian matalalle ripustetuille kuusen koristeille.

Minulle annettiin mahdollisuus viettää jouluni host-perheen kanssa Ruotsissa. Näkisin millä muilla tavoin joulua voi viettää, millaisia perinteitä ruotsalaisilla on, ja kuinka ne eroavat omistani. Au pairina oleminenhan on osittain uusien kulttuurien testailua ja sopeutumista ympäröiviin oloihin.

Ei ole mitään järkevää ja aikuismaista syytä siihen, miksen muka jäisi. Pidän host-perheestäni ja viihdyn täällä paremmin kuin hyvin. Onko se siis kapeakatseista tilaisuuden hukkaan heittämistä, jos olen jo päättänyt haluavani kotiin?

Nääh.
Ne pyörittelevät silmiään, jotka jaksavat. Tehkää te omasta joulustanne elämänkokemuksien kerryttämistä ja tilaisuuksien hyödyntämistä, jos sitä haluatte. Perinteinen joulu on meillä kotona, joten niin olen minäkin. :)

Sara

Home is where the heart is - NOT

Takana on aivan mahtava viikonloppu kotona, Suomessa, siellä katuvalottomassa perämetsässä. Edes päälle klo 15 lankeava maailmanlopun kaltainen mustuus ja pimeys ei latistanut sitä fiilistä, jonka kotiin pääseminen synnytti!

Vaikka poissa oli ollut vain 2kk, tuttuja ja itsestään selviä asioita katseli ihan eri tavalla. Muutama huonekalu oli eri kohdalla, digiboksilla oli enemmän tallenteita, esineitä joita ei ollut kun lähdin, pikkuveli n. 15cm pidempi kuin aiemmin.

Kaikista paras muutos oli kuitenkin se, että silmäkulmasta näki jatkuvasti liikettä. Enkä nyt tarkoita, että meillä kummittelee tai näen kotona aina harhoja. Meidän ihanat ja pöpit kissat liikuskelevat paikasta toiseen ihmisten perässä! Kissoja ei host-perheessä ole, joten niitä on ollut jatkuva ikävä.

On se ihan erilaista nukkua kaksin

Todella mahtava juttu oli myös Lumikuningatar-baletti, joka oli pääsyy vierailuuni. Näytökset ovat niin loppuunmyytyjä, että omaan lauantaiseen näytökseen ostimme liput joulukuussa 2012... Silloin odotusaika tuntui ikuisuudelta, mutta johonkin se aika katosi. Esitys oli kaunis, todella, todella kaunis! Baletti itsessään, koreografiat, puvustus, musiikki ja epätavallinen loppu = <3

Muutama päivä kotona tuntui ihan liian lyhyeltä ajalta. Olisin halunnut jäädä ikiajoiksi (tosin lyön vetoa, että parin viikon jälkeen haluaisin jo muuttaa muualle). Kaikki oli niin tuttua ja ihanaa: perhe, kissat, sauna, omat kamat, lavuaarin reunalla lojuvat hohtimet ja muut työkalut (on kivaa jakaa wc kahden pojan kanssa)... Onneksi pitkään joululomaan on jäljellä enää kolmisen viikkoa, ja se aika kuluu varmasti joululahjoja metsästäessä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Sara

P.S. Jotkut varmasti haluavat kuulla, miten hyvin onnistuin päätymään yksinäni Arlandaan ja sieltä Helsinkiin. Löysin kyllä oikeaan terminaaliin niistä viidestä - 3h liian aikaisin. Luotin suunnistustaitoihini niin vähän, että varasin kunnolla aikaa eksymisten varalle... Turhaan. Onneksi Starbucksissa on isot kahvikupit ja pehmeät nahkasohvat. No loss there! ;)

Gingerbread lattella lähdettiin liikkeelle