Olipa kerran

Kuvassa mukana kuvausassistenttini käsi

Lasten kirjahyllyistä olen bongannut monta omaa lapsuuden suosikkiani. Niiden joukkoon kuuluvat kuvassa olevat 'Myrsky-Mari', 'Tunnetko Peppi Pitkätossun?', 'Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen', 'Viiru ja Pesonen' sekä 'Lentoretki kaukaiseen maahan'. Lapsia tuntuu huvittavan, kun tutkin heidän hyllyjään kiljahdellen joka kolmannen kirjan kohdalla: "Tämäkin on minun suosikkini!"

Parasta on jos lapset haluavat minun lukevan jotain omista lemppareistani, kuten Astrid Lindgreniä. Tosin aina lukiessa täytyy varautua sivukommentteihin, jotka eivät koske tarinaa lainkaan. Yksi yleisimmistä ja erittäin rohkaisevista on "Voitko lukea tämän sivun vielä uudestaan, en ymmärtänyt ollenkaan mitä sanoit", ja toinen "Miksi sä aina luet suomeksi? Lue joskus ruotsiksi!"

Muistoihin varmaan ikuisesti kaivertuneiden kirjojen sivuja on mukavaa käännellä varsinkin ikävän alkaessa liikahdella. Vaikka kieli on väärä, tutut kuvat tuovat mieleen kodin. Enää minun ei kuitenkaan tarvitse sormeilla kuvakirjoja, koska huomenna lennän viikonlopuksi Suomeen! Woop woop! (Saattaa olla, että ihmiset käyttää tuota ilmaisua muissa yhteyksissä kuin kotiin palaamisesta puhuessaan. Vaan kädet ilmaan, huomenna pääsen saunomaan!)

Sara

P.S. Koin ihanan yllätyksen selaillessani lasten laulukirjaa: löysin sanat Ronja Ryövärintyttären Susilauluun! Ronja oli yksi kulutetuimmista VHS-kaseteista, joita meitä löytyi. Pokemonin ja Monsterit Oy:n lisäksi siis... ;)

The Odds Are Never In Our Favor

... Eli niin kuin nokkelimmat tunnisti, käytiin katsastamassa uusin Nälkäpeli Bio Sagassa, joka osoittautui yhden salin elokuvateatteriksi. Siis yksi sali, sellaiset 500 paikkaa, me ja 497 muuta. Oli hauskaa olla niin suuren yleisön seassa, siinä tunsi olevansa osana jotain merkittävää. Kaiken lisäksi yleisö oli suuresta koostaan huolimatta niin hyväkäytöksinen, että minkäänlaista häiriötä ei elokuvan aikana syntynyt (Koska ennen elokuvan alkua jäkättännyttä henkilökunnan jäsentä ei lasketa. Se mies huuteli useaan otteeseen "Kaikki laittaa nyt ne puhelimet kiinni, muuten me pysäytetään elokuva. Niin on tehty ennenkin, joten niin tehdään tälläkin kerralla. Soivien puhelimien omistajat poistetaan salista kesken elokuvan.").

Kirjojen lukemisesta on aika kauan, joten en muistanut kunnolla juonta. Se olikin hyvä, koska elokuva mukailee todella tiukkaan alkuperäistä materiaalia kaikessa 2,5h pituudessaan. (Kaikille edellisen ihmettelijöille: se juoni palautui mieleen sitä mukaa kun elokuva eteni.)

Sain muuten tietää, että sarjan viimeisestä osasta tehdään kaksi erillistä elokuvaa. Kaikki tarpeellinen ei ilmeisesti mahdu samaan elokuvaan. Ja saattaa olla, että katsojaennätyksiä rikkoneesta tuotteesta halutaan repiä kaikki raha irti. Ei kai sentään...

Ei sillä, että minua haittaisi useampi Nälkäpeli-elokuva, koska ainakin tämä osa oli todella hyvä. Ei mikään naurattava hyvänmielen tarina, vaan ahdistava, väkivaltainen ja jännittävä. Istuin koko leffan ajan sykkyrässä tuolissani, säpsähtelin useammin kuin ikinä ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa.

Yksi Nälkäpelien hyvistä puolista ovat herkulliset sivuhahmot. Minulle on aivan se ja sama kuka päätyy lopulta yhteen kenenkin kanssa, kunhan saan seurata mitä Effie säätää, miten Haymitch jöröttää ja kuinka presidentti Snow tappaa ihmisiä katseellaan.

En halua spoilata tätä elokuvaa niiltä, jotka sitä eivät ole vielä nähneet. Sen vuoksi jätän kaikki perusteellisemmat analyysit (voi että tekisi mieli!) ja totean vain, että Jennifer Lawrence on mahtava näyttelijä. Piste. Punkt slut.

Teatterin katto oli yhtä suurta peilipanelointia

Sara

Operaatio karpalo

Maailma on täynnä kysymyksiä joihin ei koskaan saada vastausta. Mikä on elämän tarkoitus? Onko kohtaloa olemassa? Mikä on minun tehtäväni tässä maailmassa? Tuliko kana ennen munaa? Kummalta puolelta näkkileipä voidellaan? (FYI, siltä reiättömältä.)

 Meidän huushollissa ei kuitenkaan pohdita näin syvällisiä. Tämän perheen (oikeastaan minun ja lasten) välinen ikuisuuksiin jatkuva riita koskee jugurttia. Ongelma on se, että nuo punaiset pallerot purkin kyljessä muistuttavat puolukoita, mutta ovat karpaloita. No miten selität lapselle että ne näyttävät samoilta, ovat saman kokoisia, kasvavat samassa paikassa, maistuvat kirpeille, mutta ovat kaksi eri marjaa?

Molemmilla lapsilla on jämptit selitykset tälle erikoiselle ilmiölle, jota 'tranlingon problemiksi' kutsutaan. Tyttö on sitä mieltä, että purkissa on kirjoitusvirhe. Koska saattaahan sitä sattua, että aina juuri minun ostamassani purnukassa on käynyt moka.

Vanhempi pojista on sen sijaan sitä mieltä, että minä olen hämmentynyt. Suora lainaus: "Kuule Sara. Se menee niin, että tranbär tarkoittaa suomeksi puolukkaa. Se tarkoittaa myös ruotsiksi puolukkaa. Niin että kyllä se on puolukkaa."

Koska olen sen verran pikkumainen ihminen, en suostu luovuttamaan ennen kuin molemmat uskovat karpaloihin. Tästä siis väännetään vielä joulupöydässä.

Sara

P.S. Tänään tuli täyteen toinen kuukausi Ruotsissa! Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ikuisuuden (hyvässä mielessä), mutta kaipa se on uskottava kalenteria.

P.P.S. Jippii viikon päästä singahdan kotiin rutistelemaan jokaisen liikkuvan perheenjäsenen ruttuun! Vaikka täällä ei mitään kulttuurishokkia ole syntynyt, kaipaan omaa sänkyä ja kissaa, kunnon ruisleipää ja taloa, jonka nuorin asukas on yli 10-vuotias.

Rutiinien rikkomista

Selittelen kaikille mitä kuuluu:ta kysyville saman sanasarjan vaihtelevassa järjestyksessä: lapsia, pyykkiä, vaipanvaihtoa, lapsia. Arki on siis rutinoitunutta ja päivät seuraavat identtisinä toisiaan, ja ainoan muista erottuvan päivän -perjantai - tunnistaa siitä, että on liian väsynyt pukemaan päälleen aamulla. Tarkemmin katsoessa ja oikein yrittäessä jokaisessa päivässä on kuitenkin jotain hilpeää, hysteeristä, kiinnostavaa tai erilaista. 

Puhtaalta pyykiltä tuoksuva kynttilä

Suihkuverhon vesieläinten seassa uiskentelee kalapuikko

'Hiukan hienommille lapsille' suunnattu kuvakirja

Fikat ja lounaat muiden au pairien kanssa. Prinsessakakusta käytiin seuraavanlaista keskustelua:

- Prinsessakakku vaaleanpunaisella kuorrutteella on lapsille tarkoitettu

- Prinsessakakku vihreällä kuorrutteella on aikuisille tarkoitettu

- Prinsessakakku vihreällä kuorrutteella ja sammakon muodossa on tasan meille tarkoitettu!

Suomen Uutisviikko teki minusta pienen haastattelun

Supersuklaiset ja tahmeat suklaahippu(lue: järkäle. Tässä ohjeessa ei turhia rouhita!)keksit toivat perheen isältä seisten annetut aplodit, äidiltä pyynnön tehdä keksejä hänen työpaikalleen (Kuulema haluaa leuhkia miten hyvä au pair heillä on. En valita!), tytöltä teeskennellyn pyörtymisen ja vanhemmalta pojalta huudon "Nämä on maailman parhaita keksejä heti lihapullien ja marengin jälkeen!" Eivät nämä turhaan ole omia suosikkejani... ;)

Nämä löytyivät pari päivää sitten läppärin arkistoista. En tosiaankaan tiedä mistä ne ovat peräisin, miksi minulla on ne koneella ja mitä olen niillä ajatellut tehdä. Mutta tässä ne nyt ovat, piristämässä muidenkin päivää! En tiennyt, että kissanpennuista voi tehdä vielä suloisempia.

En muista mistä netin syövereistä nämä ovat peräisin, mutta eivät siis ole omia kuviani.

Jos ruvetaan oikein positiivisiksi, voidaan sanoa että jokaisessa päivässäni on ainakin 45min onnellisuutta. Bones on nimittäin vienyt minut mukanaan omituisilla hahmoilla, nopeasti etenevällä dialogilla, huvittavilla murhilla (hei oikeasti: kääpiöpaini, sirkukseen soluttautuminen, oikea joulupukki... Mistä näitä oikein revitään?) ja ajoittain melko mustalla huumorilla. Ja onhan tätä seurattava ainakin niin kauan, että tohtori Brennan ja Booth päätyvät yhteen. Pakkohan niiden on. Eikö..?

Kuva täältä

Sara

Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, vaan paljetteja.

Olen hillinnyt hienosti himoni kaikkia paljetteja ja kiiltäviä asioita kohtaan jo pidemmän aikaa. On pakko aina päästä hypistelemään mitä tahansa, mikä kiiltää, kilisee tai muuten vain heijastaa valoa! Järki on kuitenkin aina kuiskannut, että jos nyt ottaisit vain tuon raitapaidan tällä kertaa. Nyt sisäinen paljettiharakkani on kuitenkin herännyt horroksestaan ja kaahannut kaupungille glitterikuvat silmissä kiiltäen. Palkkarahojeni tuella, luonnollisesti.

Tässä on se paita, jota en vesisateessa jaksanut lähteä hakemaan keskustasta asti. Heti seuraavana päivänä se kiinnityikin sitten osaksi vaatekaappiani. Ja voi noita paljetteja, paljetteja...!

Kun kerran pääsin blingin makuun, ei se tietenkään siihen loppunut. Olen nyt myös kahden glitterilakan onnellinen (ja valoissa kimaltava) omistaja! Toinen kynsilakkapullo sisältää isoja kultalastuja, joten kyllä silläkin aikamoiset diskoefektit saa aikaan.

Jos joku ihmettelee, miten satunnaiset asukuvat ja ostokset liittyvät au pairin elämään, voin selittää sen yhdellä sanalla: vapaa-aika. Ainakin itselläni on päivittäin niin paljon vapaata aikaa ilman minkäänlaista vastuuta yhtään mistään, että on pakko puuhastella jotain. Puhun varmasti myös muiden au pairien puolesta, kun listaan tavallisimmiksi ajanvietteiksi kuntosalin, netti tv:n, kahvilla käynnin ja shoppailun. Omalla kohdallani voin lisätä vielä epämääräisen puuhastelun, kuten juuri ne asukuvat. Lisäksi opettelen parhaillani käyttämään Picasaa, mikä on osoittautunut yllättäväksi haasteeksi... Tosin paint.netin jälkeen mikä tahansa kuvankäsittelyohjelma tuntuu kuormittavan aivokapasiteettia!

Oma käsitykseni normaalista ja epänormaalista arjesta on jo täysin vääristynyt, koska olen niin tottunut tähän perheeseen ja omiin työkuvioihini. Jos löytyy jotain kysyttävää tai itseään kiinnostavaa aihetta liittyen au pair-touhuihin, olen kuulolla! Muuten kirjoittelen mitä itsestäni tuntuu. ;)

Tänään kollaaseja, ensi kerralla lastenkirjoja... Kyllä, se oli lupaus! ;)

Sara

Sataa sataa ropisee

En katsonut ikkunasta pihalle sen jälkeen kun heräsin. Ajatuksena oli lähteä Tukholman keskustaan metsästämään tiettyä paitaa, mutta sade oli niin rajua, että se meinasi tulla sateenvarjosta läpi. Kaiken lisäksi kyseessä oleva varjo on kokoluokkaa 1,5m, joten sen kanssa on äärettömän epämukavaa liikkua bussissa, tunnelbanassa, kaupungilla, kaupoissa... You name it. Joten jäin sitten suosiolla kotiin ja leikin kameralla takapihalla. Tuloksena kasa valokuvia ja märkä minä!
Tosin se paita kyllä päätyy vielä vaatekaappiini...!

Sara

Mitä yhteistä on mangolla, pipareilla ja vaahterasiirapilla?

En ole lempi-ihminen. En kykene nimeämään lempiväriäni, -artistiani tai -elokuvaani. Lempikirjani valinta on minulle yhtä mahdotonta kuin yhtäkkinen halu opiskella fysiikkaa. Voin kyllä koota 'suosikit tässä kuussa'-listoja tai luetella päättymättömän ketjun asioita joihin olen tykästynyt, mutta yhden ja ainoan asian valitseminen on mahdotonta.

Sen sijaan taidan olla enemmänkin kausi-ihminen. On kausia, jolloin kirkkaat värit houkuttelevat mustaa enemmän. Kausia, jolloin haluan katsoa pelkkiä komedioita. Kausia, jolloin rakastan lukea pokkareita jokaisena hetkenä jona silmäni ovat auki. Kausia, jolloin en suostu kuuntelemaan kuin suomenkielistä musiikkia.

Ihan lähimenneisyydessä löysin uuden paikan Tukholmasta, joka nousi välittömästi sen kuun lempi-listalle. Siellä se on nyt kiikkunut muutamia viikkoja, eikä näytä putoavan minkään tieltä. Saattaa olla, että pidän paikasta jonkin aikaa ennen kuin kyllästyn, mutta tämän kauden kestäessä otan siitä kaiken irti. Kyseessä on tietysti Tully's Cafe mahtipirtelöineen!

Jokainen lähelläni pyörinyt au pair on varmasti kuullut kuinka kaipaan pistaasipirtelöä. Ja nähnyt kuinka tuhoan lasillisen aina tilaisuuden tullen. Voin kertoa, etten lepää ennen kuin jokaista makua on maistettu! (Paitsi purukumia. Yäk.) Nämä pirtelöt ovat kaukana McDonald'sin äklömakeista ja vetisistä litkuista. Isossa lasissa on niin paljon jäätelöä, että pillin läpi imiessä saa tehdä töitä. Nam.

Tähän mennessä maistettu on sitruunaa, pistaasia, irish creamia ja amarettoa.

 Mitä maistaisit itse ensimmäisenä?

Sara

Yksin kotona 2

Syksy on ohi, mutta onneksi on valokuvat!

Jo toisen kerran päätin jäädä kotimieheksi perheen lähtiessä viikonloppua viettämään kesämökilleen. Ei sillä, etteikö kiinnostaisi käydä Ruotsin rannikkoseudulla, mutta ajatus totaalisesta yksinolosta ja irtiotosta on liian houkutteleva!

Tälle viikonlopulle sattui osumaan myös halloween, joten juhlistin sitä ihan omalla tavallani siinä sivussa. Asukokonaisuuteeni kuuluivat villasukat, XXL-kokoinen Ihaa-yöpaita ja takaraivolle nukkuessa tupeeraantunut takkupallo. Sain aikaan upeat savuefektit polttaessani vahingossa paistinpannullisen lihapullia (Pikkuvikoja: levy jäi 6 sijaan teholle 9), ja koska kaikissa ikkuinoissa on lukko (joihin minulla ei ole avaimia), elin muutaman tunnin sopusoinnussa täydellä teholla pöhisevän liesituulettimen kanssa.

En ole vieläkään tottunut siihen, että täällä oikeasti liikkuu muitakin ihmisiä. Useimmiten nämä ihmiset sattuvat soittelemaan ovikelloa juuri silloin, kun olen ainoa ihminen kotona. Nämä yllätyskohtaamiset pakottavat käyttämään ruotsia ihan eri tavalla kuin yleensä. Sen sijaan, että harjoittelisi etukäteen tarvittavat lauseet, on pakko pamauttaa vastauksia lennosta. Pelottavaa, mutta mukavaa! Vilkasta on kyllä tänä viikonloppuna ollut, sillä mm. seuraaville henkilöille toivottelin hyvät viikonloput:

a) esitteitä jakava kirkonmies
b) uudet naapurit lapsikatraineen
c) joulukalentereita myyvät partiotytöt
d) joku eläinoikeusaktivistimies, joka nauroi itsensä kuoliaaksi. Miksi? Koska unohdin lukinneeni oven ja räpistelin sen kanssa pitkät tovit ennen kuin tajusin hakea avaimen. Huutelin siitä oven läpi "Vänta lite", ja kun sain sen oven auki (yöpaidassa, kuinkas muuten), mies nojaili seinään ja nauroi naama punaisena.
e) Myöhästyneet halloweenistit aka kolme pukeutunutta lasta, jotka ilmestyivät ikkunani taakse pimeässä ja säikäyttivät minut puolikuoliaaksi. Kun kerroin, ettei talosta löydy karkkia, vastaus oli "No onks sulla sitte rahaa?" No ei ollut. Silloin lapset vetäisivät vesipyssyt selän takaa ja ampuivat paitani märäksi.

Mitä kissa edellä, sitä minä perässä... Parhaat vinkit rentoutumiseen saa lemmikeiltä.

Olen marraskuun myötä alkanut pikkuhiljaa virittäytyä talvirutiineihini. Talvikaudelle tyypillisesti karkinhimo riivaa tauotta, joten mussutan marjoja kuin heikkopäinen. (Tämänhetkinen suosikkiyhtälöni on vadelmat hunajalla.) 

Olen myös koukuttunut muutamaan itselleni uuteen sarjaan, kuten Solsidan ja Bones. Niiden parissa on hyvä rentoutua töiden lomassa! 

Kaiken huipuksi marraskuu on perinteisesti NaNoWriMo:n aikaa, joten kaikki saatu vapaa-aika tulee varmasti käytettyä joko sarjoja seuraillessa tai näppäimistöä kuluttaen.

Koettakaa kehitellä omia arjesta selviytymisen keinojanne, koska kohta jysähtää niskaan se kaikkein kamalin: talvi. Siitä ei selviä hengissä, ellei ole tarpeeksi kivoja juttuja varastossa. 

Talven tuloa pelätessä,

Sara